Tyhjä pöytä vai uusi lehti?
Vanhan suomalaisen sanonnan mukaan: ”Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä,
eikä Strömsössäkään kaikki mene aina niin kuin Strömsössä.”
Tyhjä pöytä vai uusi lehti? No alku joka tapauksessa. Joskus epätoivon hetkinä, kun vastuu painaa ja vouti hakkaa, sitä toivoisi eteensä tyhjää pöytää. Toisaalta ajatus on pelottava vaikkakin se oli usein houkutteleva. Jos tosiaan pöydällä ei olisikaan mitään, mistä sitten ruokaa taiotaan…
Itse pidän siksi enemmän uuden lehden kääntämisestä. Joskus on vain tunnustettava, että ’luonnoksen’ tulokulma on väärä, ajatus on monimutkainen tai mahdoton minun taidoilleni. Silloin taiteilija kääntää uuden sivun ja alkaa alusta. Alusta, mutta viisaampana ja kokeneempana.
Sometimes you win – sometimes you LEARN (or lose, but you deside).
Pulkkamäestä mainosmieheksi
Minä ajauduin mainosalalle hieman vahingossa. En ollut itseasiassa ikinä edes ajatellut sitä ammattina (itselleni). Minustahan piti tulla arkkitehti, koska osasin piirtää. Lukiossa sitten tajusin, että olisikin pitänyt olla silloin lukemassa läksyjä, kun itse olin pulkkamäessä.
Myöhemmin keksin (anopin kannustamana) hakea ammattikorkekouluun lukemaan markkinointia, koska minulla oli kokemusta erilaisista kaupallisista töistä.
Olin siihen aikaan Postissa töissä ja tiesin sen kyllä itsekin, että en ole jakamassa postia eläkeikään asti. Ajattelin toki vielä opiskelun alkuaikoina ryhtyväni myyntitykiksi, mutta mediatekniikan labra ja PhotoShop vetivät minua koko ajan enemmän ja enemmän puoleensa.
Löysin tavan ’toteuttaa itseäni’, hyödyntää synnyin lahjaani.
Sain työharjoittelupaikan hämeenlinnalaisesta City-Mainoksesta. Siellä sain oikein pikakurssin ilmoitusvalmistukseen. City-Mainoksella oli Matka-Vekka asiakkaana tuohon aikaan.
Ensimmäisenä harjoittelupäivänäni minulle lyötiin neljän sentin nippu faksivedoksia käteen ja sanottiin, että nämä pitää olla huomenna lehdissä klo 12.00.
Mocca jätti jälkensä.
”Eräänä kevättalven iltana 2007 pitkän linjan graafinen suunnittelija istuu juomassa kahviaan työpäivänsä päätteeksi pienessä kahvilassa. Kahvilaan saapuu kiviä potkien ja kannuksiaan etsien nuorempi, uransa alkutaipaleella oleva AD.
Nuorempi miehistä pyytää lupaa istua samaan pöytään tämän vanhemman miehen kanssa kahviaan nauttimaan. Siinä tovin niitä näitä ja eilisen säitä kertaavat. Kunnes toinen miehistä (kukaan ei muista kumpi) kohottaa kuppinsa sanomalehden päältä huulilleen ja hörpätäkseen varovaisesti höyryävää kahviaan. “Mocca jättää jälkensä”, toteaa se toinen miehistä, nähdessään kahvikupin jättämän hennon kostean renkaan lehdellä.”
Lähes näin kuvattuna ja tarunhohtoisesti sai ArtMocca alkunsa. Mutta nyt siitä tarinasta on kirjoitettu jo loppusäkeetkin.
Tuo aika kasvatti minua ihmisenä, johtajana (toivottavasti se käännetään Leader) ja erityisesti mainosmiehenä. Voin todella sanoa, että Mocca jätti jälkensä. Ja niin se teki monelle hienolle asiakkaalle, joita saimme palvella upeiden työkavereideni kanssa.
… siis uusi lehti.
Olisi väärin itseäni, tukijoitani ja opettajiani kohtaan, jos nyt heittäisin vihkoni nurkkaan. Niin en siis tee, vaan nostan pääni korkealle, käännän uuden lehden, kirjoitan kauniimman tarinan ja piirrän terävämmän kuvan.
–J–
